Jäsentäminen ja nimeäminen

Minulle on tullut ohjaustyöni puolesta opiskelijoita, joilla kaikilla on pohjimmiltaan sama haaste. Ohjauskysymykset teknisissä kysymyksissä palaa kykyyn ja tahtoon nimetä ja jäsentää. Tiedosto on hukassa tai ei tiedä minne se on tallennettu, tiedostoja ei ole nimetty ja kansiorakenteita ei ole. Tieto ei ole jäsentynyt ja tehdään vain se mitä käsillä oleva tehtävä tässä ja nyt vaatii. Oikeastaan ”tässä ja nyt”-ajattelu alkaa jo tunnuksien ja salasanojen haasteissa. Samalla osa oppimisesta jää toteutumatta ja mahdollisuus kopioida omaa osaamista ja kirjoittamista.

Siksi usein opetan ensin jäsentämistä ja nimeämistä, vaikka opiskelija haluaisi, että autan vain tiedoston etsimisessä tai näytän vain miten tiedosto palautetaan palautuskansioon. Siis tässä ja nyt.

Tiedostojen hallintaan vaikuttaa tallennuspaikkojen sekavuus. Opiskelijan on vaikea ymmärtää pilvipalvelut ja muut tallennusmahdollisuudet. Kerron konkreettisen paikan, johon tiedosto on tallennettu ja mistä käsin sen tiedoston voi avata.

Sisältöjä opetettaessa helposti unohtuu tiedon jäsentämisen ja nimeämisen opetus. Käsitys oppimisesta on myös opiskelijoilla sisältöpainotteista. Sen voisi muuttaa kiinnittämällä asiaan huomiota. Tällainen käsitys oppimisesta voi tulla myös kulttuurin tai kodin suunnalta.

Miten selittää luokittelu ja jäsentäminen? Miksi ei koeta tärkeäksi nimetä tiedostoja? Tiedoston nimeämistä olen verrannut purkkeihin kotona.

Mistä tiedät, että mitä on missäkin purkissa? Jos osaat nimetä purkit keittiössä, niin tämä sujuu samalla tavalla. Se vain täytyy tehdä. Samasta asiasta on kyse siivouksessa.

Opetin 90-luvulla yläasteella pääasiassa uskontoa, historiaa ja yhteiskuntaoppia. Se ei estänyt opettamasta näitä asioita - elinikäisen oppimisen avaintaitoja.

Laittakaa silmät kiinni ja kuvitelkaa menevänne kotiin. Avatkaa ulko-ovi ja menkää ensimmäiseen huoneeseen oikealla. Etsikää ensimmäinen kaappi tai laatikko oikealla. Avatkaa sen alin laatikko. Mitä siellä on? Miksi tiedät mitä siellä on? Kuka siivosi? Miksi pitää siivota? Miksi tavarat pitää olla järjestyksessä? Saman asian vuoksi te olette koulussa. Ettet ole vain hankkimassa tietoa, vaan siivoamassa sitä – järjestelemässä.

Näiden kysymysten ja opiskelijoiden vastausten avulla käsitys oppimisesta ja jopa siivouksesta muuttuu.

Mene taas kotiisi – mutta nyt silmäsi ovat sidottu. Kuinka moni pystyy paistamaan munan silmät sidottuna? Miksi? Omalla yläasteelleni tuli uusi luokkakaveri ja etsimme heidän keittiöstä jotain tavaraa. Hän ei sitä löytänyt. Kysyin, että olisiko se tuolla? Ja siellä se oli. Miksi tiesin sen?

Järjestäminen on universaalia ja kulttuurisidonnaista. Jos ymmärrät yhden paikan järjestykseen, niin todennäköisesti ymmärrät useiden.

Kaikki tietää ihmemies Hulkin. Kuvittele, että olet juuri muuttamassa ja kaikki tavarat ovat suuressa kuorma-autossa. Hulk tulee ja ottaa auton käsiinsä ravistelee parkkipaikalle kaikki tavarasi. Kuinka moni pystyy nyt paistamaan munan silmät sidottuna? Tai mitä pitäisi tehdä ennen sitä? Siivota!

Pikakulttuuri on johtanut siihen, ettei monenkaan mielestä ole mitään järkeä nimetä tiedostoja tai kansioida niitä. Hakukone tekee sen puolestasi. Katsoin tänä keväänä tietovisaa ja paljastui, että fiksu kisaaja ei osannut aakkosia. Miksi ei? Tätä ihmettelin, kunnes tajusin, että enää ei tarvitse osata.

Jäsentämistä ja nimeämistä tarvitaan kuitenkin edelleen. Oli kyse siivouksesta, kirjoittamisesta, hyllyttämisestä, analysoinnista tai vaikka innovoinnista, niin sitä tarvitaan. Kysymys on tunnistamisesta ja syy-seuraussuhteiden ymmärtämisestä. Siksi käytetään erilaisia menetelmiä kuten nelikenttämenetelmää tai loogisen viitekehyksen lähestymistapaa apuna.

Pidän itse siitä, etten kulje materiaalien varassa. Etsin välineistön milloin mistäkin – yleensä opiskelijoiden kokemuksista. Hyvä materiaali on hieno apu, mutta dialogi on tärkein.

Tästä luokasta löytyy useita kyniä. Pyydän opiskelijaa järjestämään ne. Entä kuinka opettaja ne järjestäisi? Värien perusteella, käyttötarkoituksen perusteella, koon perusteella? Hyvä tänne ja huonot roskiin? Tai vaikka iän perusteella? Ne ovat kansioita. Värit esimerkiksi ovat kuin tiedostojen nimiä. Entä jos näitä tunnisteita ei olisi.

Sinä päätät miten järjestät ne ja annat nimet. Opettajalla on myös oma henkilökohtainen järjestys tai nimeämistapa. Entä jos opettajan kynät ovat epäjärjestyksessä - tai opettaja ei laita purkkeihin nimiä?

Opiskelijan työtä on löytäminen ja järjestäminen – järjestää tiedostot, kansiot ja asiat siihen järjestykseen kuin itse haluaa. Oli sitten kyse tallennustilasta tai omasta päästä eli oppimisesta.

Vesa Silander